Teron after the race ajatuksia

Tämä vaan on se mun juttu. Hevonen ja jousi. Jännitys, vauhti, epäonnistumisen ja onnistumisen vaihtelu. Tälläkin kilpailumatkalla tunnelma oli todella mahtava ja oli hauskaa tavata muita lajin harrastajia. Pakko on taas sanoa, että ratsastusjousiammunta on todella voimaannuttavaa!

Menomatka meni hyvässä seurassa ja pienen tuurin avittamana oikein mukavasti. Osa kilpailijoista oli saapunut paikalle jo pari päivää meitä aiemmin, mutta he eivät olleet kuitenkaan päässeet valitsemaan hevosia tai juuri muutenkaan treenaamaan. Majoitus oli oikein mukava, huoneessa oma wc ja suihku. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Raa’at kasvikset jätimme varmuuden vuoksi syömättä. Turkkilaista teetä tuli nautittua vähän joka käänteessä 🙂 Kilpailupaikka ja hevosten testauspaikka olivat molemmat hyviä. Emme saaneet omaa hevosta vielä ensimmäisenä päivänä, mutta hyvissä ajoin ennen kisapäivää kuitenkin 🙂 ”Go with the flow” asenteen omaksumalla kaikki rullasi kaikinpuolin mukavasti.

Ensimmäisen päivän Unkarilainen rata ei mennyt osaltani kovin hyvin. Oman hevoseni todellinen nopeus oli arvoitus ennen ensimmäistä laukkaa, sillä kisaradalla ei päässyt treenaamaan yhtään. Vaikka treenissä vauhti oli rauhallinen, osoittautui hevoseni kilpailutilanteessa hyvin nopeaksi (6-vuotias Arabi-ori) ja tästä 6-7 sekunnin vauhdista 90 metrillä oli aluksi vaikea osua. Jouduinkin muuttamaan strategiaani niin, että ammuin vain yhtä nuolta per laukka. Siltikin pari nuolta meni ohi taulusta, osuen kuitenkin sentään pakkaan. Yksi nuoli osui tauluunkin ja sain nopeuden takia jokusen pisteen kasaan. Uudestaan yrittämällä olisi varmaankin tullut jo paljon parempi tulos, mutta hyvä näinkin.

Toisena päivänä kisasin Turkkilaisen radan. Nyt olin jo sinut hevoseni kanssa ja annoin sen mennä alusta asti vapaasti, sillä tiesin jo kokemuksesta, että sitä on turha yrittää pidätellä. Ohjien vapaaksi laskemisen jälkeen mennään kuitenkin täysillä. Vauhti alkoi suorastaan naurattaa – törkeän hieno fiilis!! Osuin melkein joka kerta ensimmäiseen ja toiseen tauluun ja sain hyvät nopeuspisteet. Maassa olevaa nuolta en mitenkään itse kyennyt tuosta vauhdista poimimaan, joten pylvään nokassa olevaa Qabak-maalia en päässyt yrittämään ollenkaan. Odotin vielä pitkään hevosen kanssa, että pääsisin tekemään myös Korealaisen radan, mutta se siirtyi seuraavalle päivälle. Tunnelmat olivat hyvät päivän jälkeen.

Kolmanteen kilpailupäivään yritin miettiä taas strategiaa miten kannattaa ampua näin nopealta hevoselta. Hevonen tahtoi olla aika stessaantunut, jännitti ehkä vielä ampumistakin. On hyvin epäselvää oliko hevonen ylipäätään tottunut ammuntaan, ilmeisesti se oli ollut enimmäkseen käytössä Cirit-otteluissa. Tuplalaukaus osiossa ammuin yhden nuolen, samoin kolmen taulun radalla. Viimeisellä kahdella laukalla oli ammuttavana viisi taulua. Tällöin käytin suunnitelmaa, jossa ammuin ensimmäiseen, kolmanteen ja viidenteen tauluun. Parhain hetki oli Korealaisessa tyylissä se, kun ammuin aivan taulun keskelle tuomaripöydän edessä 🙂 Osa laukauksista meni kuitenkin kokonaan ohi, jolloin sijoitus jäi lopulta keskijoukkoon.

bronzeKaikkien kisattua pidettiin palkintojen jako. Viimeisenä osakilpailulajina jaettiin mitalit Turkkilaisesta tyylistä. Ensimmäisenä nousi podiumille Jordanialainen, samoin toisena. Mutta olipahan yllätys! Kolmanneksi tuli Tero Ulvinen Finland! Ei muuta kuin paalin päälle seisomaan ja mitali kaulaan! Pisteet riittivät kolmanteen sijaan vaikka en saanut nuolta poimittua.. ilmeisesti menin sen verran kovaa ja osuin niin hyvin kahteen muuhun tauluun, että pisteitä ropisi.. USKOMATONTA! WOW!

Tästä on hyvä jatkaa! Tärkeintä ei kuitenkaan ole sijoitus vaan se, että voi olla osa tätä suurta kansainvälistä joukkoa, joka tätä timanttista lajia harrastaa. Toivon, että minulla on mahdollisuus osallistua kansainvälisiin kilpailuihin jatkossakin.. ehkä Koreaan, Puolaan, Ruotsiin, Yhdysvaltoihin, Sveitsiin.. ensi kesänä treenaamaan Etelä-Afrikkaan?? Aika näyttää, mutta nyt on treeni-into kova! Laji antaa itseluottamusta ratsastukseen, kovan tason esimerkkien kautta on hyvä oppia rentoa, mutta samalla toimivaa ratsastustapaa. Suuret kiitokseni perheelleni, teille lukijoille ja tukijoille, yhteistyökumppaneille sekä tietenkin Askolle ja Markolle!

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s