Markon fiilikset kisan jälkeen.

”Väsynyt mutta onnellinen”…tämä tuttu lausahdus lienee jälleen se oikea kuvaamaan tunteitani. Kun Teron Suomelle poimima mitali lämmittää päällimmäisenä mieltäni, niin yhtä lailla hyvä mieli tuli itsellenikin nähtyäni viralliset lopputulokset koko kisasta. Sain suhteellisen tasaisen suorituksen aikaan olemalla sijalla 15. kaikissa kolmessa lajissa. Ja jos nuo kaikkien kilpailijoiden pisteet lasketaan yhteen  ja sen mukaan haluaa laittaa kilpailijat paremmuusjärjestykseen, niin sijoituin sillä kaavalla 22. sijalle. (Tällaista listaa ei ilmeisesti loppujen lopuksi virallistettu sillä jokaisen piti valita neljästä lajista kolme ja noista eri lajeista sai pisteitä hieman eri määriä ja tämän vuoksi tuo ei ehkä ihan ole vertailukelpoinen kaikkien kilpailioiden osalta.)  OIi miten oli, olen tyytyväinen, etenkin kun kulunut vuosi kului hevosta vaihtaessa ja uutta nuorta hevosta kouluttaessa tähän lajiin ja varsinainen harjoittelu laukkaavan hevosen selästä jäi varsin vähään.

Tässä alla löytyvät viralliset kisatulokset jokaisesta osakilpailusta.

Competiton2013HungarianStyle

Competiton2013KoreanStyle

Competiton2013TurkishStyle

Competiton2013PolishStyle

Reissu oli myös paljon muuta kuin pelkkää kisasuoritusta. Saimme kaikki varmasti huimasti kokemusta ja itseluottamusta ratsastamiseen, olihan paikallisilla hevosilla ja varusteilla ratsastaminen suhteellisen jännittävä ja avartava kokemus. Itselläni pyörähti myös pari ylimääräistä perhosta vatsassa kun kuulin saavani kunnian kantaa Suomen lippua paraatissa Usakin keskustassa. Olinhan morjestanut hevostani ekaa kertaa vain noin paria tuntia ennen kyseistä paraatia, eikä ole aiemmin tullut liiemmin ratsasteltua 6-vuotiaalla Arabi-orilla  kaupungin keskustoissa väentungoksessa ja poliisisaattuessa kera soittokunnan, samalla paikallisliikennettä väistellen… No sillä reissulla se turha jännitys sitten tuon Kizil Kanat- nimisen hevosen suhteen hävisi ja samalla kasvoi myös parilla pykälällä usko siihen että ehkä tästä kisasta selvittäisiin ilman tonttiin putoamista. 2013-10-25T22-00-35_3

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kaikki kisahevoset muutamaa lukuunottamatta olivat arabi-oreja, mikä oli sinänsä mielenkiintoinen asia. Täällä Suomessahan meillä harvemmin oreja näkyy ratsuina, saati sitten että orhi olisi nuorhi Arabi. Sen lisäksi että itse pääsi paria orhia ratsastamaan, niin hienoa oli katsella myös miten ammattilaiset ottivat nuo kuumimmatkin tapaukset haltuun. Ranskan joukkueen Robinin jäätävä rauhallisuus todella kuuman tapauksen kanssa työskennellessä ja kisaillessa jäi kyllä hyvänä esimerkkinä mieleen. Vaikutuksen tekivät myös paikalliset Cirit-harrastajat vauhdikkaalla esityksellään. Takataskuun jäi toisin sanoen valtavasti yleistietoutta niin hevosiin, ratsastukseen kuin jousiammuntaankin liittyen ja sitä pitää tässä nyt sulatella ja jäsennellä rauhassa, jotta tästä kokeumuksesta saisi myös kaikki SRJL:n jäsenet parhaan mahdollisen hyödyn tulevissa treeneissä ja koulutustapahtumissa.

CIMG7621

Kilpailijoiden kesken vallitsi selkeästi yhteishenki. Oltiin kuin yhtä suurta perhettä ja meidät ensikertalaisetkin otettiin vastaan iloisesti ja avoimin mielin. Apua sai joka tilanteessa, oli sitten kyse varusteiden fiksaamisesta tai vaikkapa hevosen selkään nousemisesta. Auliisti vaihdettiin tietoa myös ammuntatekniikoista ja hevosten koulutuksestakin.

WP_20131026_016 WP_20131026_030

Näin jälkikäteen ajateltuna informaatiotulva oli niin suuri että pitänee laitaa osa asoista ihan paperillekin ettei vahingossakaan pääse mitään unohtumaan. Aion myös tehdä pieniä muutoksia omiin tekniikohini tai ainakin kokeilla niitä ja katsoa miten ne minulla toimii.

Askoa haluaisin kiittää myös suuresti. Hänen panoksensa meidän kisaajien tukemiseen niin fyysisesti kuin henkisesti on ehdottomasti erityismaininnan arvoinen. Hänen ansiostaan minun ja Teron ei tarvinnut juuri muuta tehdä kuin keskittyä kisaamiseen. ”Monitoimi-koutsi” toimi kantojuhtana tavaroille ja eväille, hoiti suurimman osan kuvamateriaalin hankinnasta kaikkin mukanaoleviin kamerallisiin laitteisiin, huolehti hotellihuoneen avaimista ja meidän arvo-omaisuudesta, korjasi jopa vuotavan vessan (LVI- Hirvonen) sekä toimi meidän kävelevänä kovalevynä. Tällä miehellä on uskomaton muisti mikä pääsi oikeuksiinsa kun saatiin selville käsittämättömän pitkä turkin kielinen salasana majapaikkame Wifi-verkkoon ja Asko muisti sen kertalukemalla myös seuraavana päivänä meidän muiden yrittäessä kaivaa esiin salasanasta ottamaamme valokuvaa muistin virkistämiseksi.

20131027_140115

Matkan totetutumisesta iso kiitos kuuluu tietenkin myös kaikille yhteistyökumppaneillemme, jotka lähtivät positiivisin mielin tukemaan kisamatkaamme.

Kiitos myös kaikille sukulaisille, kavereille ja tuttaville jotka ovat tsempanneet meitä tässä seikkailussa.

Lopuksi vielä haluan kiitää kaikista lämpimämmin rakasta vaimoani Marleenaa ja koko perhettäni siitä että olen saanut harrastaa tätä lajia ja päästä näin hienolle kisareissulle mukaan.

Reissusta jäi valtava nälkä treenaamiseen ja kisaamiseenkin. Tämä vaan on NIIN HUIPPU LAJI!!!

Valokuvien ja videoiden päivittymistä kannattaa käydä seuraamassa facebookista SRJL:n sivuilta. Kuva- ja videomateriaalia on paljon ja niitä aletaan nyt ladata pikkuhiljaa esiin.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s