Teron after the race ajatuksia

Tämä vaan on se mun juttu. Hevonen ja jousi. Jännitys, vauhti, epäonnistumisen ja onnistumisen vaihtelu. Tälläkin kilpailumatkalla tunnelma oli todella mahtava ja oli hauskaa tavata muita lajin harrastajia. Pakko on taas sanoa, että ratsastusjousiammunta on todella voimaannuttavaa!

Menomatka meni hyvässä seurassa ja pienen tuurin avittamana oikein mukavasti. Osa kilpailijoista oli saapunut paikalle jo pari päivää meitä aiemmin, mutta he eivät olleet kuitenkaan päässeet valitsemaan hevosia tai juuri muutenkaan treenaamaan. Majoitus oli oikein mukava, huoneessa oma wc ja suihku. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Raa’at kasvikset jätimme varmuuden vuoksi syömättä. Turkkilaista teetä tuli nautittua vähän joka käänteessä 🙂 Kilpailupaikka ja hevosten testauspaikka olivat molemmat hyviä. Emme saaneet omaa hevosta vielä ensimmäisenä päivänä, mutta hyvissä ajoin ennen kisapäivää kuitenkin 🙂 ”Go with the flow” asenteen omaksumalla kaikki rullasi kaikinpuolin mukavasti.

Ensimmäisen päivän Unkarilainen rata ei mennyt osaltani kovin hyvin. Oman hevoseni todellinen nopeus oli arvoitus ennen ensimmäistä laukkaa, sillä kisaradalla ei päässyt treenaamaan yhtään. Vaikka treenissä vauhti oli rauhallinen, osoittautui hevoseni kilpailutilanteessa hyvin nopeaksi (6-vuotias Arabi-ori) ja tästä 6-7 sekunnin vauhdista 90 metrillä oli aluksi vaikea osua. Jouduinkin muuttamaan strategiaani niin, että ammuin vain yhtä nuolta per laukka. Siltikin pari nuolta meni ohi taulusta, osuen kuitenkin sentään pakkaan. Yksi nuoli osui tauluunkin ja sain nopeuden takia jokusen pisteen kasaan. Uudestaan yrittämällä olisi varmaankin tullut jo paljon parempi tulos, mutta hyvä näinkin.

Toisena päivänä kisasin Turkkilaisen radan. Nyt olin jo sinut hevoseni kanssa ja annoin sen mennä alusta asti vapaasti, sillä tiesin jo kokemuksesta, että sitä on turha yrittää pidätellä. Ohjien vapaaksi laskemisen jälkeen mennään kuitenkin täysillä. Vauhti alkoi suorastaan naurattaa – törkeän hieno fiilis!! Osuin melkein joka kerta ensimmäiseen ja toiseen tauluun ja sain hyvät nopeuspisteet. Maassa olevaa nuolta en mitenkään itse kyennyt tuosta vauhdista poimimaan, joten pylvään nokassa olevaa Qabak-maalia en päässyt yrittämään ollenkaan. Odotin vielä pitkään hevosen kanssa, että pääsisin tekemään myös Korealaisen radan, mutta se siirtyi seuraavalle päivälle. Tunnelmat olivat hyvät päivän jälkeen.

Kolmanteen kilpailupäivään yritin miettiä taas strategiaa miten kannattaa ampua näin nopealta hevoselta. Hevonen tahtoi olla aika stessaantunut, jännitti ehkä vielä ampumistakin. On hyvin epäselvää oliko hevonen ylipäätään tottunut ammuntaan, ilmeisesti se oli ollut enimmäkseen käytössä Cirit-otteluissa. Tuplalaukaus osiossa ammuin yhden nuolen, samoin kolmen taulun radalla. Viimeisellä kahdella laukalla oli ammuttavana viisi taulua. Tällöin käytin suunnitelmaa, jossa ammuin ensimmäiseen, kolmanteen ja viidenteen tauluun. Parhain hetki oli Korealaisessa tyylissä se, kun ammuin aivan taulun keskelle tuomaripöydän edessä 🙂 Osa laukauksista meni kuitenkin kokonaan ohi, jolloin sijoitus jäi lopulta keskijoukkoon.

bronzeKaikkien kisattua pidettiin palkintojen jako. Viimeisenä osakilpailulajina jaettiin mitalit Turkkilaisesta tyylistä. Ensimmäisenä nousi podiumille Jordanialainen, samoin toisena. Mutta olipahan yllätys! Kolmanneksi tuli Tero Ulvinen Finland! Ei muuta kuin paalin päälle seisomaan ja mitali kaulaan! Pisteet riittivät kolmanteen sijaan vaikka en saanut nuolta poimittua.. ilmeisesti menin sen verran kovaa ja osuin niin hyvin kahteen muuhun tauluun, että pisteitä ropisi.. USKOMATONTA! WOW!

Tästä on hyvä jatkaa! Tärkeintä ei kuitenkaan ole sijoitus vaan se, että voi olla osa tätä suurta kansainvälistä joukkoa, joka tätä timanttista lajia harrastaa. Toivon, että minulla on mahdollisuus osallistua kansainvälisiin kilpailuihin jatkossakin.. ehkä Koreaan, Puolaan, Ruotsiin, Yhdysvaltoihin, Sveitsiin.. ensi kesänä treenaamaan Etelä-Afrikkaan?? Aika näyttää, mutta nyt on treeni-into kova! Laji antaa itseluottamusta ratsastukseen, kovan tason esimerkkien kautta on hyvä oppia rentoa, mutta samalla toimivaa ratsastustapaa. Suuret kiitokseni perheelleni, teille lukijoille ja tukijoille, yhteistyökumppaneille sekä tietenkin Askolle ja Markolle!

Markon fiilikset kisan jälkeen.

”Väsynyt mutta onnellinen”…tämä tuttu lausahdus lienee jälleen se oikea kuvaamaan tunteitani. Kun Teron Suomelle poimima mitali lämmittää päällimmäisenä mieltäni, niin yhtä lailla hyvä mieli tuli itsellenikin nähtyäni viralliset lopputulokset koko kisasta. Sain suhteellisen tasaisen suorituksen aikaan olemalla sijalla 15. kaikissa kolmessa lajissa. Ja jos nuo kaikkien kilpailijoiden pisteet lasketaan yhteen  ja sen mukaan haluaa laittaa kilpailijat paremmuusjärjestykseen, niin sijoituin sillä kaavalla 22. sijalle. (Tällaista listaa ei ilmeisesti loppujen lopuksi virallistettu sillä jokaisen piti valita neljästä lajista kolme ja noista eri lajeista sai pisteitä hieman eri määriä ja tämän vuoksi tuo ei ehkä ihan ole vertailukelpoinen kaikkien kilpailioiden osalta.)  OIi miten oli, olen tyytyväinen, etenkin kun kulunut vuosi kului hevosta vaihtaessa ja uutta nuorta hevosta kouluttaessa tähän lajiin ja varsinainen harjoittelu laukkaavan hevosen selästä jäi varsin vähään.

Tässä alla löytyvät viralliset kisatulokset jokaisesta osakilpailusta.

Competiton2013HungarianStyle

Competiton2013KoreanStyle

Competiton2013TurkishStyle

Competiton2013PolishStyle

Reissu oli myös paljon muuta kuin pelkkää kisasuoritusta. Saimme kaikki varmasti huimasti kokemusta ja itseluottamusta ratsastamiseen, olihan paikallisilla hevosilla ja varusteilla ratsastaminen suhteellisen jännittävä ja avartava kokemus. Itselläni pyörähti myös pari ylimääräistä perhosta vatsassa kun kuulin saavani kunnian kantaa Suomen lippua paraatissa Usakin keskustassa. Olinhan morjestanut hevostani ekaa kertaa vain noin paria tuntia ennen kyseistä paraatia, eikä ole aiemmin tullut liiemmin ratsasteltua 6-vuotiaalla Arabi-orilla  kaupungin keskustoissa väentungoksessa ja poliisisaattuessa kera soittokunnan, samalla paikallisliikennettä väistellen… No sillä reissulla se turha jännitys sitten tuon Kizil Kanat- nimisen hevosen suhteen hävisi ja samalla kasvoi myös parilla pykälällä usko siihen että ehkä tästä kisasta selvittäisiin ilman tonttiin putoamista. 2013-10-25T22-00-35_3

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kaikki kisahevoset muutamaa lukuunottamatta olivat arabi-oreja, mikä oli sinänsä mielenkiintoinen asia. Täällä Suomessahan meillä harvemmin oreja näkyy ratsuina, saati sitten että orhi olisi nuorhi Arabi. Sen lisäksi että itse pääsi paria orhia ratsastamaan, niin hienoa oli katsella myös miten ammattilaiset ottivat nuo kuumimmatkin tapaukset haltuun. Ranskan joukkueen Robinin jäätävä rauhallisuus todella kuuman tapauksen kanssa työskennellessä ja kisaillessa jäi kyllä hyvänä esimerkkinä mieleen. Vaikutuksen tekivät myös paikalliset Cirit-harrastajat vauhdikkaalla esityksellään. Takataskuun jäi toisin sanoen valtavasti yleistietoutta niin hevosiin, ratsastukseen kuin jousiammuntaankin liittyen ja sitä pitää tässä nyt sulatella ja jäsennellä rauhassa, jotta tästä kokeumuksesta saisi myös kaikki SRJL:n jäsenet parhaan mahdollisen hyödyn tulevissa treeneissä ja koulutustapahtumissa.

CIMG7621

Kilpailijoiden kesken vallitsi selkeästi yhteishenki. Oltiin kuin yhtä suurta perhettä ja meidät ensikertalaisetkin otettiin vastaan iloisesti ja avoimin mielin. Apua sai joka tilanteessa, oli sitten kyse varusteiden fiksaamisesta tai vaikkapa hevosen selkään nousemisesta. Auliisti vaihdettiin tietoa myös ammuntatekniikoista ja hevosten koulutuksestakin.

WP_20131026_016 WP_20131026_030

Näin jälkikäteen ajateltuna informaatiotulva oli niin suuri että pitänee laitaa osa asoista ihan paperillekin ettei vahingossakaan pääse mitään unohtumaan. Aion myös tehdä pieniä muutoksia omiin tekniikohini tai ainakin kokeilla niitä ja katsoa miten ne minulla toimii.

Askoa haluaisin kiittää myös suuresti. Hänen panoksensa meidän kisaajien tukemiseen niin fyysisesti kuin henkisesti on ehdottomasti erityismaininnan arvoinen. Hänen ansiostaan minun ja Teron ei tarvinnut juuri muuta tehdä kuin keskittyä kisaamiseen. ”Monitoimi-koutsi” toimi kantojuhtana tavaroille ja eväille, hoiti suurimman osan kuvamateriaalin hankinnasta kaikkin mukanaoleviin kamerallisiin laitteisiin, huolehti hotellihuoneen avaimista ja meidän arvo-omaisuudesta, korjasi jopa vuotavan vessan (LVI- Hirvonen) sekä toimi meidän kävelevänä kovalevynä. Tällä miehellä on uskomaton muisti mikä pääsi oikeuksiinsa kun saatiin selville käsittämättömän pitkä turkin kielinen salasana majapaikkame Wifi-verkkoon ja Asko muisti sen kertalukemalla myös seuraavana päivänä meidän muiden yrittäessä kaivaa esiin salasanasta ottamaamme valokuvaa muistin virkistämiseksi.

20131027_140115

Matkan totetutumisesta iso kiitos kuuluu tietenkin myös kaikille yhteistyökumppaneillemme, jotka lähtivät positiivisin mielin tukemaan kisamatkaamme.

Kiitos myös kaikille sukulaisille, kavereille ja tuttaville jotka ovat tsempanneet meitä tässä seikkailussa.

Lopuksi vielä haluan kiitää kaikista lämpimämmin rakasta vaimoani Marleenaa ja koko perhettäni siitä että olen saanut harrastaa tätä lajia ja päästä näin hienolle kisareissulle mukaan.

Reissusta jäi valtava nälkä treenaamiseen ja kisaamiseenkin. Tämä vaan on NIIN HUIPPU LAJI!!!

Valokuvien ja videoiden päivittymistä kannattaa käydä seuraamassa facebookista SRJL:n sivuilta. Kuva- ja videomateriaalia on paljon ja niitä aletaan nyt ladata pikkuhiljaa esiin.

Kotimaa häämöttää jo

Tätä postausta kilpailutiimi kirjoittaa Munchenin lentokentältä. Kotimatka on mennyt suunnitelman mukaan 🙂

Eilen oli siis viimeinen kilpailupäivä. Marko oli saanut jo kaikki valitsemansa lajit kisattua, mutta Terolla oli jäljellä vielä Korealainen rata. Aamupäivällä oli ensin pari ryhmää Puolalaista rataa ja sen jälkeen pari ryhmää Unkarilaista rataa, jonka jälkeen nelihenkinen vasenkätisten ryhmä pääsi korealaista rataa laukkailemaan. Tero aloitti pelin. Tähti hevonen oli jälleen kerran nopea ja tanssahteli jännityksestä radalle mentäessä. Tero oli nyt kuitenkin jo sinut Tähden kanssa, joka on siis 6-vuotias Arabi ori ja antoi sen mennä alusta asti vapaasti hevosen haluamaa vauhtia. Osumia tuli kaikissa laukoissa. Kahdessa viimeisessä oli kypäräkamera mukana, josta tulee toivottavasti mielenkiintoinen video!

Jymy-yllätys kuitenkin odotti palkintojen jaossa. Turkkilaiselta radalta nimittäin tuli Suomeen pronssia, kun Tero sijoittui kolmanneksi!

Lopullisia virallisia tuloslistoja ei ole vielä julkaistu, joten emme voi tähän sen tarkemmin tuloksia kirjata. Nähtävästi kokonaiskilpailussa Marko sijoittui sijalle 22. ja Tero sijalle 32.

Nyt matka jatkuu kohti Helsinkiä..